KSML: Kokemus avaa ovia työelämään

Mitä tehdä valmistumisen kynnyksellä ja työelämään siirryttäessä? Olenko valmis ja luottavainen omiin taitoihini? Mitä teen tulevaisuudessa ollessani ”iso”, itsenäinen aikuinen? Valmistuvalla opiskelijalla on paljon kysymyksiä uuteen elämänvaiheeseen siirryttäessä.

Työelämän todellisuus saattaa yllättää – työnhakijana ei voi vain marssia työpaikalle todistus kourassa ja aloittaa töitä välittömästi. Edessä on pitkällinen prosessi, johon kuuluu ansioluettelon laatimista, työhakemusten täyttämistä ja työhaastatteluita.

Onnistuminen edellyttää oman osaamisen tunnistamista ja tunnustamista. Tietojen sekä taitojen selkeä sanoittaminen realistisesti on vastavalmistuneista erityisen vaikeaa.

Monen opiskelijan ja valmistuneen mielestä merkittävin yliopisto-opintojen tarjoama valmius on kriittisen ajattelun kehittyminen tulevasta työtehtävästä riippumatta. Tämä ei kuitenkaan varsinaisesti tarkoita taitoa tai kykyä oman osaamisen esille tuomiseen työelämää varten. Jokaisella opiskelijalla ja valmistuvalla on vastuu itsensä kehittämisestä, mutta yliopistot voisivat antaa enemmän tukea työelämään siirtymiseen.

USEIMMISSA korkeakouluissa järjestetään vapaasti valittavia työelämäkursseja, jotka antavat valmiuksia muun muassa työnhakuun ja yrittämiseen. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kurssitarjottimelta löytyy erilaisia työelämään ohjaavia sekä valmistavia kursseja. Kaikkia ei kuitenkaan ohjata valitsemaan kyseisiä kursseja tai niitä ei koeta tarpeellisiksi. Kuitenkaan pelkät omaan tutkintoon kuuluvat opinnot mahdollisine harjoitteluineen eivät useinkaan riitä työllistymiseen.

Valtaosa tutkinnoista tarjoaa yleishyödyllistä pätevyyttä, vaikkei tutkintopaperi olekaan räätälöity kohdennettuun ammattinimikkeeseen tai työtehtävään. Tutkinto-ohjelmiin olisikin hyvä sisällyttää pakollisia työelämään orientoivia opintojaksoja, jolloin omia taitojaan voi harjoittaa itseä kiehtovissa työpaikoissa.

OMIA TAITOJAAN VOI myös harjoitella erilaisissa luottamustoimissa opintojen aikana. Opiskelijat ovatkin usein mukana monissa harraste- ja oppiainejärjestöissä. Luottamustehtävissä tulee opittua – joskus myös kantapään kautta – monta oleellista taitoa, joita voi hyödyntää sekä työelämässä että vapaa-ajan puolella. Uusien verkostojen luominen tulee toivottuna sivutuotteena, ja verkostot taas edistävät työllistymistä. Opintojen aikaisen harrastetoiminnan merkitystä työelämävalmiuksille voisi siis korostaa ja arvostaa nykyistä enemmän.

Tutkinto-ohjelmien tiivistetty aikataulu vaikuttaa opiskelijoiden hyvinvointiin ja taloudelliseen tilanteeseen. Tiivistetty tutkinto ei kuitenkaan takaa monipuolista ja monitieteistä oppimista, vaan usein heikentää mahdollisuuksia sisällyttää tutkintoon vapaaehtoisia työelämäopintoja tai vähentää motivaatiota lähteä mukaan järjestö- tai harrastustoimintaan. Tutkinto-ohjelma, jossa on tilaa muullekin kuin pakollisten opintojen suorittamiselle edesauttaa kypsymistä ja tiedon sulattelua.

OMAA AMMATTITAITOA saatetaan päätyä myymään liian halvalla, jotta pärjäisi työmarkkinoilla. Tällöin työnantajat saavat korkeasti koulutettua työvoimaa halvemmalla kuin syytä olisi. Se ei kuitenkaan ole kestävä ratkaisu. Niin valmistuvien kuin työnantajien on tunnistettava ja arvostettava osaamista.

Kaikille kanssaopiskelijoille, kansalaisille ja työnantajille: tietäkää osaamisen arvo ja sen hinta – älkäämme alihinnoitelko osaamistamme.

Teksti on kirjoitettu JYYn kolumnivuorolla, ollessani hallituksen jäsen. Vastuualueitani olivat järjestöt sekä yritysyhteistyö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s